Terkkuja!

Täällä minä istun viimeistä kokonaista viikkoani tässä maailman suloisimmassa Kemiyksiössä. Tämä kämppä on niin hirmuisen suloinen, että vähän harmittaa muuttaa pois. Toisaalta, Jäälin koti odottaa minua kesäasukiksi, enkä parempaa kesäkotia vois keksiä. Jos tämä kämppä on maailman suloisin, Jäälin koti on maailman kaunein. Rakastan sitä paikkaa. Sitä paitsi se on koti ja siellä on äiti ja isä.

On muuten jännä, että vaikka tänne muuttaessa pelkäsin viettäväni koko kevään kauheassa yksinäisyydessä ja uniongelmissa, niin ennen viime viikkoa en ole pelännyt täällä yhtenäkään iltana. Jos oikein muistan. Vasta näinä viimisinä viikkoina on tuntunut oikeasti inhottavalta mennä nukkumaan, kun ei ole ketään turvana. Enää muutama yö jälellä onneksi!

Muutenkaan Kemielämä ei ole ollut ollenkaan hassumpaa. Täältä on kivoja koulukavereita, jokunen kiva ihminen koulun ulkopuoleltakin ja yks kiva kahvila. Just sen verran kivoja asioita, että voi viihtyä, jos päättää viihtyä.

Ois mulla ollu kuvia niistä kivoista ihmisistäki kämpän ja kahvilan lisäksi, mutta en nyt jaksanut alkaa soittelemaan tytöiltä julkaisulupia. Sitä paitsi tän postauksen pointti ei muutenkaan ole kuvissa. Eikä kyllä oikeestaan missään muussakaan. Tässä postauksessa, ei ole pointtia, mutta eihän aina tarvikaan olla? Pointti on muuten aika jännä sana. Piti varmistaa googlesta, että oon ymmärtäny sen merkityksen oikein ennen kuin uskalsin kirjoittaa sen tähän.