Muutenkin on ollut mukavaa. Lepposta, tavallista arkea, vaikkakin koulu on pitänyt kiireisenä. Onneksi opiskelu on ihan jees.
Tässä koulussa, mitä käyn, pitää pohtia paljon omaa itseä; lapsuutta, viestijäkuvaa, minäkuvaa sun muuta. Mietiskellessä muistui mieleen taas yksi runoyritelmä, minkä olen kirjoittanut joku vuosi sitten päiväkirjaan. Mua vähän pelottaa julkasta tämä, mutta julkaisempa silti. En halua antaa itsestäni enkä varsinkaan läheisistäni väärää kuvaa, sillä oikeasti kaikki on ihan hyvin. Muistakaa, että tämä on vain runo, ei koko totuus minusta. :)
Mikä minun on
kun on niin suuri tarve
tulla hyväksytyksi,
olla tykätty.
Sitäkö se,
kun ensin olin kuopus,
päivänsäde,
keskipiste
Mutta sitten
olinkin vauva,
avuton teini
lellitty pentu
joka ei osaa.
Oikeesti elämä on iha jees just nyt. Enää pari päivää koulua ennen hiihtolomaa. Loman jälkeen koulukiireetki helpottaa. Sitte teen kaikkea kivaa, toivottavasti myös käytän vähän kameraaki!
