"Sinä kuulut Jääliin" sanoi siskontyttöni minulle tässä yksi päivä. Pieni tiesi, että minulla on koti myös muualla, mutta yhdistää minut silti Jäälinkotiin. Minä rupesin miettimään, mihin oikeastaan kuulun. Kuulunko Kemiin, missä minulla on kämppä, kämppikset, koulu ja kaverit, vai Jääliin, missä on äiti, isä ja oma huonekin vielä. Vai kuulunkohan sittenkin Ouluun, kaupunkiin jossa olen kasvanut ja jossa on myös ystäviä. Tulin siihen tulokseen, että tällä hetkellä voin kuulua vähän kaikkiin näistä vaihtoehdoista. Ehkä joskus tulevaisuudessa asetun johonkin, mihin kuulun kokonaan.
Oikeestaan tekis mieli kirjoittaa tänne blogiin kaikkea mukavaa, mitä viime aikoina on tapahtunut. Tekis mieli listata kaikki positiiviset asiat viime viikoilta. Ihan vaan siksi, että huomaisin ne itsekin, viettäisin hetken niiden positiivisten ajatusten parissa. Niihin kun kerta olisi paljonkin aihetta. Silti se tuntuis vähän huijaukselta, kun oikeasti nyt tuntuu siltä, että väsymys ja stressi ajaa kaikkien mukavien ajatusten yli. Se näkyy myös luovuuden tukahtumisena. En saa enää millään aikaan tänne mitään järkevää tekstiä enkä oo muistani ottaa kameraakaan kunnolla esiin aikoihin. Ehkä pitäis alkaa vaan väkisillä kirjoittamaan, jospa se luovuus alkais vähitellen lämmittelemällä heräilemään.
