Ehkäpä elämä onkin pienen pienen pieni kupillinen teetä

Puut valkoisia, maa valkoinen, järvi jäässä, pikku pakkanen. Satumainen maisema. Mökki, nuotio, takkatuli, pihasauna ja pieni porukka parhaita ystäviä. Hyvä ruoka ja pari hömppäkirjaa. Mitä muuta vois viikonlopulta toivoa?

Vähän toisesta puolesta

Tämä blogi on hämmentävä paikka. Väreiltään ja kuviltaan tämä näyttää ainakin minun silmiin pirteältä ja iloiselta. Tarkoitus on ollutkin pitää tämä paikkana, jonne tulee ainakin silloin tällöin tallennettua niitä elämän hyviä hetkiä. Ei toki millään kaikkia, pieni osa vain. On mukava selata näitä tekstejä läpi, katsella kuvia ja muistella kaikkia mukavia tapahtumia.

Viime aikoina siitä vähästä tekstistä, mitä tänne olen kirjoittanut, on kuitenkin saattanut havaita hieman alakuloisuutta. Tai väsymystä. Jotain alavireistä kuitenkin. Jokaisen vähänkään vähemmän onnellisen lauseen julkaisemista olen miettinyt pitkään; Haluanko tehdä pahasta olostani julkista? Tulkitaanko tämä huomionhakuisuutena? Pahoitanko jonkun mielen? Mitä ihmiset ajattelevat?Jne.  Kuitenkin tuntui epärehelliseltä ja epäaidolta vain hehkuttaa, miten kivaa elämä on, kun se ilo on oikeasti ollut elämässäni välillä pahastikin hukassa.

En edelleenkään aio avata täällä väsymystäni ja masennustani sen enempää, ainakaan juuri nyt. Tuli kuitenkin tunne, että haluan kertoa jotain. En jaksa pitää kulisseja yllä. Koska miksi elämän vaikeista asioista ei saisi puhua yhtä julkisesti kuin hyvistäkin?

Vielä sen verran, että tällä hetkellä olen jo aika hyvissä voimissa. Eikä elämäni missään nimessä ole koskaan ollut kokonaan ilotonta! Minulla on ympärilläni niin ihania ihmisiä, etten vaan voi olla kokonaan onneton. Onneksi.

Tässä kaks niistä ihanista ja minä niin onnellisena.

Hyvin sekava teksti. Koettakaa ymmärtää. :)

Viimeviikkoisia kuvia ja tämän päivän ajatuksia

Vielä muutama kuva tuolta viikontakaiselta energianhakureissulta.

Ihastuin tän tien väreihin.

Energiaa tarvisin nytkin, mutta tuo harmaa, sumuinen ja sateinen ilma ei houkuta ulos. Kävin sen verran, että poljin pyörällä hammaslääkäriin ja takas. Vähän huvittaa tuo reissu näin jälkeenpäin. Olen kärsinyt aika isosta hammaslääkäripelosta, mutta mun hammaslääkäri, jonka luona oon käyny aika tiuhaan tahtiin viimeaikoina on saanu tän pelon hälvenemään. Mielissään jo kerroin kaikille voittaneeni pelkoni, mutta tänään olikin eri lääkäri ottamassa vastaan ja arvatkaa miten hädässä olin. Söpösti tirautin pari kyyneltäkin kesken toimenpiteen, vaikkei edes sattunut. Ja tietenkin lääkärinä oli söpö nuori mies.

Hei kuka lähtis mun kans mökille? Mulla tekis mieli lämmittämään saunaa, sytytteleen notskia ja muuten vaan oleskelemaan. (Tai vaihtoehtoisesti kuka antais mulle rahaa nii voisin lähtä vaikka Tukholmaan shoppailemaan. Seki houkuttais.)