Mökkireissua ja kotireissua

Pari viime viikonloppua oon ollut taas menossa. Ensin rento viikonloppu mökillä ja sitten viikonloppu lastenhoitajana. Oikein mukavia viikonloppuja molemmat. Kerkesin myös pariksi yöksi kotikotiin. Jäiden lähtö ja vapaan veden näkyminen on jokavuosi yhtä hienoa!

Reissuviikonloput ja koulukiireet vie kyllä veronsa, nyt väsyttää. Vielä ensviikonlopuksi olis tarkoitus lähteä pois, mutta sitten kyllä oon taas hetken ihan vaan Kemissä. Viimisiä hetkiä tässä unelmakämpässä. Vähän haikeeta.

Tekis mieli kirjoittaa hirveästi kaikkea painavaa asiaa ja fiksuja mielipiteitä tänne muun muassa mielenterveykuntoutuskesta, mutta se tuntuis vähän hassulta. Ehkä joskus vielä kirjoitan. Meillä on ollut tänä keväänä koulussa mielenterveystyötä ja kriisityötä. Siinä opiskellessa on tullut peilattua aika paljon asoita omaan elämään ja omiin kokemuksiin, Mielenkiinoista ja aika avartavaa.

Ihan vaan, etten vahingossakaan unohtais miten kivaa Kemissä on

Tää ei ollu niin kivaa, mutta tunsinpaha itteni oikeeksi opiskelijaksi.

Nää lasit on kivat, mutten vieläkään osaa käyttää näitä. Ärsyttää

Annikan Wii ja kivat kaverit!

Tätä kämppää tulee ikävä.

Hirveen monta Kemiviikkoa ja jopa viikonloppua tänä keväänä. Hirveen monta kivaa hetkeä. Yllättävän vähän niitä huonoja hetkiä.

Tiiättekö, miten siisti fiilis on saaha tuosta vain aikaseksi monta sivua ammattianalyysiä, kun vielä hetki sitten muutamankin lauseen kirjoittaminen tuotti tuskaa?

Tiiättekö, miten huippua on herätä vapaapäivänä kahdeksalta ihan virkeänä ja olla jo puoli yhdeksän aikoihin juoksemassa ulkona auringonpaisteessa? Tai miten mukavalta tuntuu, kun yksin oleminen kämpällä tuntuu vaan mukavalta ja rauhassa siivoaminen hyvän musiikin säestämänä tekee päivästä loistavan?

Lasten parissa

Helmikuu jo. Harjoitteluviikot hupenee vähitellen, tehtävät vielä tekemättä. Onneksi on vielä aikaa.

Lapset on ihania, niin vapaa-ajalla kuin harjoittelussakin. Tässä yhtenä viikonloppuna näin kahta kummityttöä. Toinen, keväällä kaksivuotias neiti hämmästytti taas nokkeluudellaan ja useamman sanan lauseillaan. Vähän vanhempi kummityttö sai taas sydämen huokaisemalla sylissäni istuessaan: "Minun rakas kummitätini." Tämän kummitytön isoveli leikki mielikuvitusleikkejään. Tarinaa tuli niin paljon, etten meinnannut mukana pysyä.

Viimeviikonloppuna yks siskontyttö tanssi viisvuotiaan itsevarmuudella monen kymmenen katsojan edessä musiikkiesityksen aikana.

Voi minun rakkaat lapset, tietäisittepä miten tärkeitä olette.

Harjoittelussa viisvee isosisko toteaa pikkuveljestään: "Vaikka sillä on kehitysvamma, kyllä se silti oppii aina jotakin." Niin oppii. Valloittava pikkuveli levittää muiden mukana liimaa askartelutehtävässä, asettelee palikoita paikoilleen ja väläyttää leveän hymyn joka kerta kun menee oikein. Välissä pudottelee veikeän hymyn saattelemana palikoita lattialle hoitajaa härnätäkseen.

Lapset on ihania.

Toive tälle keväälle

Tammikuu 2015

Vuosi on alkanut pienellä haikeudella. Kämppä tuntuu vähän tyhjältä ilman meidän Tuuliaa ja koko Kemi vähän hiljaiselta ilman mun tyttöjä, jotka valmistuivat ja lähtivät muualle.

Hyvin täällä on silti pärjätty. Tämän kevään yritän keskittyä nauttimaan pienistä asioista, tavallisesta elämästä.

Tällä hetkellä mun tavallinen elämä on lähinnä harjoittelua päiväkodissa. Onni on saada viettää päivät lasten kanssa. Siinä seurassa ei ole vaikeaa muistaa nauttia.

 Ei se nauttiminen  kovin vaikealta tuntun tässäkään tilanteessa:

Piristettiin kemiarkea heti alkuunsa vähän järkkäämällä Liisalle pienet yllärisynttärit.

Tervetuloa Kemikevät! Tiedän, että tuot mukanasi paljon ihania hetkiä. Toivottavasti muistan nauttia niistä. Tässä minun tavoitteeni: