Tammikuu 2015
Vuosi on alkanut pienellä haikeudella. Kämppä tuntuu vähän tyhjältä ilman meidän Tuuliaa ja koko Kemi vähän hiljaiselta ilman mun tyttöjä, jotka valmistuivat ja lähtivät muualle.
Hyvin täällä on silti pärjätty. Tämän kevään yritän keskittyä nauttimaan pienistä asioista, tavallisesta elämästä.
Tällä hetkellä mun tavallinen elämä on lähinnä harjoittelua päiväkodissa. Onni on saada viettää päivät lasten kanssa. Siinä seurassa ei ole vaikeaa muistaa nauttia.
Ei se nauttiminen kovin vaikealta tuntun tässäkään tilanteessa:
Piristettiin kemiarkea heti alkuunsa vähän järkkäämällä Liisalle pienet yllärisynttärit.
Tervetuloa Kemikevät! Tiedän, että tuot mukanasi paljon ihania hetkiä. Toivottavasti muistan nauttia niistä. Tässä minun tavoitteeni:
