Koti.

E: Kävin iltapäivällä kävelyllä erään ystävän kanssa. Puhuttiin onnellisuudesta. Tämä ystävä näyttää nykyisin niin onnelliselta aina, että väkisillä tulee itsekin onnelliseksi.

Tulin jakamaan teille äsken räpsimiäni kuvia. Tykkään niistä, vaikkei ne mitään taidokkaita kuvia olekaan. Tykkään niistä siksi, kun niissä näkyy osa minulle niin rakasta maisemaa. Tätä minulla tulee Helsinkikesän aikana ehkä eniten ikävä. Sitä, kun se on niin vaihteleva maisema, mutta aina yhtä tuttu ja rakas. Äidin kanssa lähes joka päivä ihmetellään miten onnellisia ollaan kun meillä on näin ihanat maisemat. Toivottavasti se ei ole keneltäkään pois, että me ollaan onnellisia täällä. Ja kaikki ovat tervetulleita käymään, ehkä se onnellisuus tarttuu vähän meistäkin, niinkuin se tarttuu ystävästäni.

Heh, ja loppuun tunnelman pilaajana: tässä vähän esimakua jostakin puolesta minua. Tällasia sekavia jonkuverran syvällisiä postauksia voi tulla useamminkin, jos vaan kehtaan julkaista niitä. Kirjotan niitä kuitenki, aika paljo, julkastavia tuskin ihan hirveästi kuitenkaan.