I don't feel like doing anything.

E: Toisinaan on kiva käydä Äitin kans shoppailemassa. Löysin kengät. Teki tiukkaa löytää hienot kengät, kun värivaatimuksena oli mustat. Ruskeat kengät on vaan niin paljo hienompia. Mutta ku mulla on jo semmosia.

http://www.dinsko.fi/VALIKOIMA/NAISET/Bootsit-ja-nilkkurit?art=265145

Pitäs vaan opetella käyttämään. Tuleekohan mulle identiteettikriisi näiden kenkien kans? Niin erilaiset, mitä yleensä käytän. Mutta tykkään nuista silti.
Oottakaas kun saan mun uudet lasit. Ette tunnista mua sitte enää!

Oon tässä mietiskelly, että mitenhän tää arki alkaa sujumaan, kun tuo koulu loppuu. Pitäis onnistua luomaan jonkunäkönen päiväjärjestys; herätä aina ennen kymmentä, käyttää päivä opiskeluun ja ilta johonki mukavaan. Mutta tiiän jo valmiiksi, että mulla tulee olemaan melkosia ongelmia noudattaa yhtään mitään suunnitelmia.

.
Kuvat on joulukuulta, ja tässä ihan vaan siks, että kuvattomana tää postaus ois vielä vähän nykystä tylsempi.

Väsyttää. Kello on vasta kaheksan, ei vielä voi mennä nukkumaan. Pitäis tehä jotain järkevää. Mutta ku en jaksa.

Ps. Mulla ois hakusessa joku ajatustenkokoajalääke. Semmonen ihmeaine, joka sais mun ajatukset pysymään siinä missä pitäski (esim. liikenteessä ajotunnilla), eikä vaeltelemaan jossain ihan muualla. Ärsyttävintä on, etten edes tiedä missä ne vaeltelee. Mielessä ei liiku mitään erityistä, missä ne vois aina ajon aikana pyöriä.  Minun ajatukset on hukassa. Typerää.

-

Ai nii, pitäskö tänneki muistaa kirjottaa jotaki?

Jotenkin on vähän innostus laskenu, ei jaksa aina vaan kirjotella että "eilen tehtiin sitä ja tätä, tänään käytiin siellä" yms. Jos joku kertois kivoja aiheita, vois Annaki ehkä postata joku kerta. Ideattomia ja kuvattomia postauksia on kerta hieman kurja kirjotella.

Jos nyt kuitenki vähän kerron niitä viimeaikojen tekemisiä. Vaikka ei mulla oikeestaan taida olla mitään ihmeellistä kerrottavaa. Yks kiva viikonloppu käytiin riparilla isosena. Mukava oli olla, vaikka toisinaan on hieman vaikea  näyttää fiksulta ja tasapainoiselta isosiskolta.. :D

Puheiden aiheina on viimeaikoina ollu yllätys yllätys ollu presidentinvaalit. Haavisto vai Niinistö? Niinistö, sanon minä. Vaikka ei Haavistokaan mikään tyhmä mies oo!

Kuvista kiitos riparilaisille!

Kuka hullu lähtee mökille?

Viimisen päälle räjähtäneen näkönen Eeva täällä moi! Tekis mieli juosta saman tien suihkuun, mutta postaan nyt kuitenki ensin. Ku Anna käski. Tai siis ei oikeestaan käskeny, mutta sano, ettei mun kantsi ootella hetkeä, että se ois mun kans täällä valittemassa kuvia julkaistavaksi. Nii, että pitää sitte visiin postata ite. Kuulostaapa katkeralta, vaikkei pitäs.

Käytiin ottamassa uusi vuosi vastaan Paavolassa. Mukavaa oli, rentoa oleskelua vain. Kuvia en jaksanu taaskaan ottaa ku pari raukkaa räpsyä.

Tällä viikolla tehtiin jotaki, mistä nuorempana aina haaveiltiin. Anna soitti yhtäkkiä maanantaina, että lähetäänkö huomenna mökille.. Ja mehän lähettiin! Sanni ja Emmi lähti kanski. Rentoutuminen oli reissun tarkotus, ja se toteutuki aika hyvin. Töitä sen eteen sai kyllä tehä ihan ahkerasti. Vaikka toisaalta, siinä ahertaessahan mieli rentoutuu! :D

Menomatkalla me kyllä mietittiin, että kuka hullu lähtee mökille, vapaaehtosesti tuonne lumen keskelle raahaamaan pesuvettä järvestä ja kantamaan polttopuita sisälle? Vois etelän ihminen ihmetellä. Joku niissä vähän normaalia alkeellisimmissa olosuhteissa silti viehättää. Minä ainaki nautin puusaunan lämmittämisestä, vaikka sinne pitääki raahata vedet järvestä! (Oonkohan sanonu  tuon joskus ennenki täällä?)

Annan mukaan meidän mökkireissulla mikään ei onnistunu. Silti se tykkäs olla siellä. Saunassa se ainaki viihty.

Vastoinkäymiset alko jo menomatkalla. Kalle varotteli lähtiessä, että mökkitie on sitte aika luminen, mutta kyllä siitä pääsee. Me ei päästy siltikää. Eka kilsa meni työntämällä aina välissä vauhtia autolle. Tuulen tekemiä lumidyynejä ei kuitenkaa onnistuttu ylitettämään työntämällä. Eikä edes lapioimalla. Piti soittaa rattorimies vetämään auto irti. Tai siis soittaa isälle kotiin, että se soittas meille jonku avuksi..

Muita vastoinkäymisiä en enää edes muista. Veden raahaminen oli ehkä aika kovaa hommaa, mutta siitäki selvittiin. Kakun leipomine ei meinannu eka onnistua. Hyvää siitä tuli siltiki. Pitäis varmaan soittaa Annalle ja kysyä mitä niitä epäonnistumisia oli, mutta en jaksa. Mieluummin pidän nämä hyvät muistikuvani tästä reissusta. Mukavaa meillä kuitenki oli, kaikesta huolimatta!

Muutama kuva näköjään.

No more chocolate, please.

Tämmöstä kuului minun jouluun. Kuka kertois, mitä me tehdään uutena vuotena?

Hetkeksi hengähdän

E: Joku hetkellinen kirjotusinnostus tuli, saas nähä mitä tuleman pitää. Inspiraation lähteenä toimi tällä kertaa Reetan All Happy Days -blogi, jonka löysin just. :)

Mulla väsyttää ihan armottomasti. Nukuin just tunnin päikkärit, mutta vieläki on ihan pökkyrä olo. Tiiä sitte mistä tää johtuu, liukasajon jälkeisestä stressin purkautumisesta vaiko pienestä hätäännyksestä joka iski kun huomasin että lääkäri oli soittanu kahesti ku olin ajamassa, enkä tietenkää ollu huomannu. Auts. Älkää nyt käsittäkö väärin, en minä tietääkseni sitä liukasajoa ihan hirmusesti jännittäny. Kummasti oli vaan siltiki  helpottunut olo kun pysäytin auton tuohon pihaan ja päästin toisen autokoululaisen rattiin. Ajaminen oli kylläki tänään ihan kivaa, auto oli paljo helpompi käsitellä ku se Audi millä yleensä ajotunneilla ajan.

Mulla on ikävä mökille. Mökin rantasauna on maailman paras.

Tuossa ku nukuskelin päiviäunia, kerkesin ennen nukahtamista mietiskellä sen verran, että huomasin sen muutaman päivän takaisen kiireen olevan melkeen jo ohi. Jotenki ne asiat on huomaamatta vaan tullu hoidettua. Kiva fiilis on kun huomaa, ettei mun ole pakko tehä mitään just nyt. Saan ihan rauhassa nukkua päikkärit. Siinä tilassa olin vaan helpottunut, kun Emmi laittoi viestiä ettei saanut autoa, joten suunnitelmissa ollut Weljien jouluoratorio jää tältä illalta väliin. Eipähän tarvi nousta ja lähteä. Lähteminen on aina vähän rasittavaa.

Tämä kiireettömyys tuskin jatkuu kovin pitkään, mutta nautin nyt täysillä näistä hetkistä. Ehkäpä alotanki jo nyt tekemään niitä hommia, jotka aikoo pitää mut tulevaisuudessa kiireisenä. Vaikka, tämmösenä viimetipan ihmisenä en saa ikinä mitään järkevää aikaseksi ennen ku on ihan pakko. Mutta aina voi yrittää muuttaa tapoja!

Mulla on ikävä joitaki ihmisiä. Jospa joskus tulevaisuudessa olis aikaa niin paljo, että vois rauhassa kyläillä kaikkien tärkeiden ihmisten luona.
On muuten aika hassua, miten voi välissä ikävöidä myös sellaisia ihmisiä, joita ei tunne juuri yhtään. Ihmeellistä tämä elämä. Mutta aika mukavaa siltikin, kaikessa kummallisuudessaan.

It's almost Christmas

E: Tykkään tuosta lumesta. Ja joulusta, kaikista joulujutuista.

Tykkään myöskin Emmistä, jonka synttäreitä juhlistettiin eilen.

Mun kuvat on nykyisin vinoja näköjään. Suoristin ne jo kerran, mutten vissiin tallentanu. Enkä jaksa suoristaa uudelleen. Näkyy ne kivat jutut vinoistaki kuvista!

Chokladadventskalender

E: Torstait on kivoja. Vapaapäiviä.

Kuvat lauantailta, käytiin parin kaverin yo-juhlissa. :)

Huomasin aamulla että kaikki onkin jo ihan kohta ja mulla alkaa olla jo kiire hoitaa asioita. Mun pitäis olla aika vauhdilla kiikuttamassa ajokorttilupahakemusta poliisilaitokselle. Pimeäajo pitäis myöskin varata äkkiä. Nuo tikit tuolta jalasta pitäis saada pois tällä viikolla. Tk:ssa pitäis muutenki käydä tän viikon aikana, ja huomenna on jo perjantai! Joululahjojaki vois ostella. Ja nii, aioinkohan lähettää joulukortteja tänävuonna..

Muutaman asian sain onneksi hoidettua, mutta muuten olen kyllä aika lahjakkaasti vaan rentoutunut tänään. Illalla ois kuitenki tarkotus vielä siivoilla huomisia pikkujouluja varten.

Pari viime viikkoa oon valehtelematta joka päivä katellu kesäkuvia ja ikävöiny Helsinkiä. Tänään oon vaihtanu tunnelman taas vähä joulusemmaksi kuuntelemalla joululauluja ja fiilistelemällä lunta. Ihana lumi!