Nallikari

 Huomatkaa alempaa uus postaus, se pomppas ärsyttävästi tuonne kun alotin sitä jo ennen tätä postausta.


Hauskaa olla pitkästä aikaa kesä Oulussa! Täällä on hirveesti kivoja paikkoja, missä oon viettäny aivan liian vähän aikaa. Tän kesän tavoite on tutustua Oulukesään ihan kunnolla!

It's a beautiful day

Ihana päivä. Tai siis ihana viikko. Oikeastaan ihania viikkoja. Ihana toukokuu!

Kesäkukkia

Tuli kesä!

Kotimaisemia

Kemimaisemat on muuttunut Jäälimaisemiksi ja talvimaisemat kevätmaisemiksi. Mukavia muutoksia molemmat! (Kemikavereita varten pitää lisätä tähän että on siellä Kemissäki ollu mukavaa aina välissä :D)

Terkkuja!

Täällä minä istun viimeistä kokonaista viikkoani tässä maailman suloisimmassa Kemiyksiössä. Tämä kämppä on niin hirmuisen suloinen, että vähän harmittaa muuttaa pois. Toisaalta, Jäälin koti odottaa minua kesäasukiksi, enkä parempaa kesäkotia vois keksiä. Jos tämä kämppä on maailman suloisin, Jäälin koti on maailman kaunein. Rakastan sitä paikkaa. Sitä paitsi se on koti ja siellä on äiti ja isä.

On muuten jännä, että vaikka tänne muuttaessa pelkäsin viettäväni koko kevään kauheassa yksinäisyydessä ja uniongelmissa, niin ennen viime viikkoa en ole pelännyt täällä yhtenäkään iltana. Jos oikein muistan. Vasta näinä viimisinä viikkoina on tuntunut oikeasti inhottavalta mennä nukkumaan, kun ei ole ketään turvana. Enää muutama yö jälellä onneksi!

Muutenkaan Kemielämä ei ole ollut ollenkaan hassumpaa. Täältä on kivoja koulukavereita, jokunen kiva ihminen koulun ulkopuoleltakin ja yks kiva kahvila. Just sen verran kivoja asioita, että voi viihtyä, jos päättää viihtyä.

Ois mulla ollu kuvia niistä kivoista ihmisistäki kämpän ja kahvilan lisäksi, mutta en nyt jaksanut alkaa soittelemaan tytöiltä julkaisulupia. Sitä paitsi tän postauksen pointti ei muutenkaan ole kuvissa. Eikä kyllä oikeestaan missään muussakaan. Tässä postauksessa, ei ole pointtia, mutta eihän aina tarvikaan olla? Pointti on muuten aika jännä sana. Piti varmistaa googlesta, että oon ymmärtäny sen merkityksen oikein ennen kuin uskalsin kirjoittaa sen tähän.

Ei niin onnistunut, mutta aivan tekijänsä näköinen kuvausreissu

Rohkaisin mieleni, työnsin kaikki nolousajatukset taka-alalle ja lähdin kameran kanssa tallustelemaan ulos. Oli aika nihkeä kevätilta, mutta eikö se ole ihan luonnollista, että tämmöinen vähemmän kaunis kuvaaja innostuu vähemmän kauniista kelistä?

Reissu oli niin minun näköinen reissu. Mikään ei onnistunut ihan niinkuin olisin halunnut, mutta silti jotenki viihdyin tuolla rapakelissä sotkemassa upouusia kenkiäni. Kuvat ei ole ihan niin hienoja kun vois olla, mutta eihän minulla mikään muukaan ole just niinku pitäs.

Ja koska en koskaan osaa päättää mitään, en nytkään osaa päättää onko nämä kuvat kamalan tylsiä vai värittömyydessään jotenkin hienoja. Enkä osaa päättää sitäkään, toivonko enemmän, ettei kukaan eksyisi enää tänne blogiin, vai että mahdollisimman moni innostuis kommentoimaan näitä kuvia. Aina joskus on hankalaa olla päätöksentekokyvytön. (Onko tuo sana? Joskus on muuten myös aika rasittavaa olla tällainen jaarittelija.)

Harmaa ja alakuloinen teksti harmaiden ja alakuloisten kuvien kans. Mun mieli on siltiki iloinen!

Oho, tämmönenki paikka on vielä olemassa.

Ajan kuluksi kirjotan, vaikka huvittaakin koko blogi. Lieköhän tulevaisuutta tällä, mutta ompahan ainakin menneisyys. Sitä menneisyyttä on aina toisinaan hauska tutkia ja penkoa, jossain vaiheessa elämää tuli kirjoitettua enemmän tänne kuin päiväkirjaan. Toisin sanoen aika vähän on niiltä ajoilta muistoja kirjattuna.

 Täällä minä asun nyt:

Tältä minä näytin viime viikolla:

Eikö tässä ollut kaikki ne asiat, mitä blogipostauksessa kuuluukiin olla; Vähän pohdintaa blogin tulevaisuudesta ja monta kuvaa omasta naamasta.